Tunti lisää

Kesäaika vaihtuu talviaikaan. Yksi kokonainen tunti lisää tähän yhteen vuorokauteen. Olemme lasten kanssa miettineet miten tämä ihan erityinen tunti olisi hauskinta käyttää.. 

No, valvomiseen ja nukkumiseen se aina lopulta käytetään :)

Pikkunalle pakkasunilla 02/2009

Pikkunalle ja isoveikka-dinosaurus <3

Vuorokausi saisi olla tunnin verran pidempi ihan aina. Muistaakseni ihmisen luonnollinen vuorokausirytmi korjaantuu kokeellisissa olosuhteissa 25 tuntiin. Valon vaihtuva rytmi ja edelleen elimistön melatoniini saavat meidät sitten käymään noin 24 tunnin ja 10 minuutin kierroksella.

Kellojen siirtäminen sai minut miettimään taas kerran tätä aikaa: kalentereita, kelloja, aikatauluja. Länsimainen moderni lineaarinen aika kuluu, juoksee eteenpäin, aina karkaamassa. Sirkulaarisen ajan kulttuureissa aika on erilaista, suhteellista, osa ikuista kiertokulkua, sitä ei voi hukata tai punnita. Toisaalta meillä täällä pohjolassakin eletään tavallaan sirkulaarisessa ajassa, vuodenaikojen vahvasti määräämässä rytmissä. Kesän jälkeen tulee syksy, valoa seuraa pimeys. Pimeydessä on aika levähtää, kääntää katsetta omaan itseen, omaan kotiin. Joulu tuo juhlan pimeyden taitteeseen. Ja sitten alkaa uusi vuosi ja kevät.

Rakastan keväthankia, kevään ensimmäisiä kasvoja lämmittäviä auringon säteitä.

Lumi sulaa jo! Lähdössä kevätlomalle Helsinkiin. Samalla reissulla tietysti futisturnaukseen.

Pian luonto herää eloon ja puhkeaa kukkaan. Kevään hetki on herkkä ja ohikiitävä.

Viimeinen aamu ennen kesälomaa!

Kesä on tietysti itseoikeutetusti ihmisen parasta aikaa. Yksi kesän ja kesäloman parhaista asioista on elää täysin siis melkein vapaana aikatauluista. Herätään kun tuntuu hyvältä, kuunnellaan jokaisen omaa ja perheen yhteistä luonnollista rytmiä. Se on hyvä! Olen useinkin mökillä veikannut kellonaikaa pieleen monellakin tunnilla, kun päivät soljuvat eteenpäin luonnostaan, ilman kelloa kaulassa. Aika kulkee eteenpäin vahtimatta.

Hurraa, kesäloma!

Syyskesän pehmeät värit valtaavat rinteen.

Näin ne vuodenajat rullaa.. Uudelleen ja uudelleen sama näytelmä toistuu. En tiedä mistä se muka kiire sitten syntyy. Töissä saimme jo uudet kalenterit vuodelle 2014. Elän siis loppuvuoden kahden kirjan välissä. Tammikuu täyttyy jo kovaa vauhtia, työelämä elää tulevaisuudessa ja nykyhetkessä samanaikaisesti.

Sunnuntaina illalla se alkaa ja jatkuu pitkin viikkoa. Kännykkään piippaa s-postilla Aaron treeniaikatauluja, Elsan päikyn digitaalisen kasvunkansion viikko-ohjelma ja muuta tärkeää muistettavaa, koulusta viestejä Helmeen jne. Sitten on vielä miehen ja omat harrastusmenot, synttäreitä ja muuta vaihtelevaa hulinaa.

Olen kuitenkin ilokseni huomannut, että samaan aikaan kaikesta hulinasta huolimatta omassa arjessani on nyt enemmän aikaa kuin ennen. Minulla on ihanat vapaat perjantait kuunnella omia ajatuksiani tai pitää Elsan kanssa vapaata, saattaa Aaro kouluun ja olla häntä vastassa koulun pihalla..

Huomaan, että lapset ovat myös ihan oikeasti kasvaneet! Ennen yhteinen aika oli 24/7 intensiivistä lähellä olemista. Näin ei enää ole. Yhdessä olemisen ja tekemisen lisäksi lapsilla on paljon omia puuhiaan, keskenään yhteisiä leikkejä tai omia kavereita, ulkona juoksemista ja trampassa hyppimistä. Isompien lasten kanssa on yhtäkkiä ja taas pitkästä aikaa tilaa pysähtyä kuuntelemaan itseään ja elämää. Monesti tämä on kai se kriisin tai hullaantumisen paikka :) Kun löytää itsestään muitakin puolia kuin olla vain vanhempi. Itsellänikin äitinä oleminen on täyttänyt viimeiset vuodet aika vahvasti yhdessä työroolin ja ammatillisen identiteetin kasvamisen kanssa. Mutta on se hienoa, että elämän monet vaiheet tuovat eteen uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Meillä elätään toki nyt ruuhkavuosia. Senkin uhalla ja ehkä juuri siitä syystä oma aika, ystävien kanssa tuulettuminen ja myös se perheen aikuisten ihan oma parisuhdeaika nousee merkitykselliseksi lapsiperheen elämän rinnalle.

Muistan, että vielä reilu vuosi sitten en olisi muka voinut tai raaskinut käydä vaikkapa jumpassa :) Sitten oivalsin, että lapsilla on myös isä :) No, olihan se selvää jo aikasemmin, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.. Miten hyvää heille tekeekään saada tilaa viettää yhteistä aikaa ilman omaa hössöttämistäni ja niitä kaikenlaisia sääntöjä: ei saa syödä olkkarissa, ei saa pelata, ei saa sitä ja tätä.. Olen iloinen, että mies kannustaa minua aina lähtemään salille tai jumppaan, oli sitten aamu tai ilta, arki tai pyhä. Meillä on tässä melkein naapurissa huippu liikuntakeskus, joten reissusta selviää hyvinkin pienessä ajassa jos niin haluaa tai se on tarpeen. Silloin tällöin on kuitenkin ihana jäädä ystävän kanssa nautiskelemaan saunan lauteille pitkän kaavan mukaan. Kyllä sitä jaksaa kaikkea paremmin, on hyvällä mielellä ja oikeasti läsnä ajatuksella perheen yhteisissä puuhissa, kun pääsee välillä tuulettumaan ja omassa kehossa on hyvä olla.
 

Siihen uuteen työkalenteriini merkkasin muuten ensimmäisenä pitkän kesäloman,
6 viikkoa juhannuksesta alkaen, niin kuin aina..

 Täytyyhän sitä jokin roti olla elämässä!!

 Ja tässä samaan aikaan tablettiin vilkkuu uusi viesti osallistujista, täytyypä tarkistaa..

Kiireettömiä hetkiä meille kaikille, toivottavasti saitte käytettyä vuorokauteen lisätyn tunnin parhaalla mahdollisella tavalla :)

Sonja